Kun pohditaan kehon luonnollista terveyttä, on mielestäni tarpeellista pohtia ihmistä kehitysbiologisesti. Tämä tarkoittaa ihmisen kehityksen vaiheiden ja aikajänteen ymmärtämistä. Yleisesti hyväksytty ajatus on, että ihminen on useiden kymmenien tuhansien vuosien ajan elänyt luonnossa keräillen ja metsästäen. Satoja miljoonia samankaltaisia tapahtumia on muovannut hermostoamme, lihaksistoamme ja luustoamme pikkuhiljaa. Toistuvat vaarat, onnistumiset ja ponnistukset ovat jättäneet jäljet yhteiseen geenivarastoomme sukupolvelta toiseen tuhansien ja tuhansien sukupolvien ajan.
Kun pohdimme terveyttä ja sairautta, tulee verrata menneiden vuosituhansien olosuhteita nykyihmisen istuvaan ja yltäkylläiseen elämäntapaan. Voi pohtia kuinka nykyinen elämäntapamme on sopusoinnussa kehomme fysiologisen perustan kanssa. Fysiologisen tarkastelun lisäksi on otettava huomioon ihmisen kehon anatomia ja sen ominaispiirteet. Tämä antaa mielestäni selviä yleislinjoja sille, miten tulisi elää tavalla jota voidaan kutsua luonnolliseksi ihmisen elämäksi.
Jos tahtoo ymmärtää vielä syvällisemmin ihmisen terveyttä jonain hetkenä, on historiallisen katsantokannan lisäksi ymmärrettävä kasvuprosessi lapsesta aikuiseksi ja kohti vanhuutta, jotta ymmärtää yhden ihmiselämän aikana tapahtuvaa muutosta. Jonkun yksilön terveys tiettynä hetkenä on nähtävä hänen ikänsä asettamassa viitekehyksessä myöskin. Vielä monimutkaistaakseni asiaa, on katsottava terveyttä myös ihmissuhteiden, tunteiden ja kokemusten vaikutukset ymmärtäen, sillä fysiologiamme ei ole vain ulkomaailman ja kehomme välinen vakioitu kemiallis-mekaaninen prosessi, vaan kehomme toimintoihin vaikuttaa huomattavasti hetki hetkeltä muuttuvat hormonaaliset, hermostolliset yms. tapahtumat joita ohjailee aivojemme limbinen järjestelmä. Niin kliseeltä kuin asia onkin, olemme bio-psyko-sosiaalinen olento ja minä on kehomieli.
Näin pohdiskellen olen ihmetellyt, että vasta nyt, 2000-luvulla ja vuosikymmeniä toimistotyöhön siirtymisen jälkeen, on alettu puhumaan seisomatyöskentelystä, liikkeestä parempana kuin sänkylepo vammojen jälkitiloissa, liiallisen sokerin ja rasvan syömisen himon syvistä biologisista aivovaikutteista, pornografian vaikutuksesta psyykkeeen ylikuormittumiseen, kaupunkiympäristön vilkkauden stressivaikutuksista, asennoista kuten syväkyykky tai roikkuminen, vihreän värin ja metsän psykologisista terveysvaikutuksista jne. Yleisesti ottaen tuntuu, että terveellistä ihmiselle on elellä metsissä, vesien äärellä, hengittäen raikasta ilmaa ja kulkien epätasaisessa maastossa, silmäillen vihreitä värejä ja kuullen ääniä joita ei tuota metalliset esineet. Harari mainitsee kirjassaan ”Homo Sapiens”, että ihmisen luonnollinen laumakoko olisi 150 henkilöä ja tämän reilusti ylittävä kaupunkiympäristön vuorovaikutus on järjestelmäämme kuormittavaa.
Tähän voi siis pyrkiä jos luonnollisen terveyden tavoittelu tuntuu tärkeältä. Maailman tilanne on kuitenkin jo pitkään ollut kohti kaupungistumista, työpaikkojen ja mahdollisuuksien ja kulttuurin keskittymistä tiiviisiin asuinalueisiin. Valtaosa ihmisistä löytää elämänsä kaupungista työn, koulutuksen tai muitten houkutusten ohjaamana. Kaupungeissa on puolensa; suuremmat ihmisten piirit ja kasvottomuus mahdollistaa yksilöllisyyden ja vapauden toteuttaa erilaisia halujaan laajemmin kuin pieni kyläyhteisö tai ihmisryhmä. Keskeistä kaupungeissa on suvaitsevaisuus ja alakulttuurit ja tietty kovuus. Itse ajattelen, että tietty pintakovuus lienee kuormituksen säätelymekanismi. Avoin ystävällisyys ja kiinnostus on kaupungissa rajoitettava pienempään merkityksellisten ihmisten joukkoon joka sijaitsee sirpaloituneena ympäri maailmaa. Näissä rajatuissa piireissä voidaan elää omia mielihalujaan pitkälle kehitettyinä ja toteuttaa varsin monimutkaisia yksilöllisiä tarpeita ja toimintoja. Kaupunki on upea ympäristö tässä mielessä, se avaa yksilölle mahdollisuuksia sukeltaa omaan ainutlaatuisuuteensa.
Työmme on vahvasti erikoistunutta. Suurin osa modernien kaupunkien ihmisistä tekee työnsä yhden asian parissa jonka osaa erityisen hyvin. Tämä johtaa työn suoritusasentojen ja toiminnan toistuvuuteen. Liika samankaltainen toisto voi olla pahasta. Yhä enemmän teemme työtä istuen tietokoneilla. Jos teemme fyysistä työtä, niihin sisältyy usein paljon piikkikuormitusta tietyille kehon osille.
Kun siis asumme pitkälti kaupungeissa ja isoissa ihmisryhmissä nimettömissä suhteissa toisiimme, ja teemme yksipuolista työtä, miten ylläpitää luonnollista terveyttä? Yksinkertaistetusti sanottuna, tulisi pyrkiä tuomaan elämäänsä mahdollisimman paljon ikiaikaista toimintaa ja ärsykemaailmaa. Voi pyrkiä hankkimaan viherkasveja ja välttämään meluisuutta, suosimaan luonnollista valoa ja päivänkiertoa sen osalta rajoittaen elektronisia valonlähteitä, ottamaan huomioon vuodenaikojen kierron jollain tavalla, liikkumaan mahdollisimman paljon jalan ja jos mahdollista, kantaen taakkoja ja epätasaisella alustalla. Asia on tältä osin aivan arkijärkevää -hyötyliiku ja hallitse vuorokausirytmiäsi ja rajoita keinotekoisia ärsykkeitäsi osana sitä.
Sosiaalisuuden osalta yksi keskeinen asia on riippuvuus toisistamme. Mielestäni on terveellistä pyytää ja antaa apua ystävillemme. Siinä on jotain perustavanlaatuista. Moderniin elämään kuuluu tavaroiden ja asioiden yltäkylläisyys joka helpottaa elämäämme, mutta ajaa meidät samalla omaan maailmaamme yksinäisyyteen, koska emme enää tarvitse ketään suoriutuaksemme arkielämästä. Jos harrastat tietoisesti asioiden jakamista, lainaamista, talkoita ja ystävien auttamista aina kun he tarvitsevat apukäsiä, olet kiinni jossain luonnollisessa. Työtä tehdessä ystävyyssuhteet lujittuvat ja tulee kohdanneeksi läheisiä monipuolisemmin kuin shampanjalasin äärellä baarissa. Tätä tukee monet sosiaalipsykologiset kokeet -yhdessä voitetut haasteet ovat yksi keskeinen sosiaalista verkostoa lujittava tekijä.
Ennenmuinoin ruuan saanti on ollut epävarmaa. Paasto ja nälkä on hyväksi meille. Nykyinen jatkuva kylläisyys ja hirmuinen energia ylisaanti johtaa lihavuuteen ja moniin kehollisiin sairauksiin. Älä siis valita nälästä tai vastustele tilanteita jossa joudut odottamaan ruokailua tai et tiedä mitä ja milloin syöt. Se on terveellistä. Pidä paastoja viikottain tai joitain pidempiä jaksoja joka vuosi. Paastotutkimuksia on jo tehty paljon ja tulokset ovat erittäin lupaavia. Tyypillisiä paastotapoja on 5-2 paastoaminen tai 12 tunnin paastot. 5-2 paastossa viikossa on kaksi päivää jolloin syödään alle 500 kaloria. 12 tunnin paastoaminen tarkoittaa, että joka vuorokaudessa ollaan syömättä 12 tuntia. Tänä aikana maksan ja lihaksiston sokerivarastot ehtivät tyhjentyä, rasva-aineenvaihdunta aktivoitua ja aivot mukautua energiapuutokseen. Tällä kokonaisprosessilla on hyvä vaikutus sisäelimistömme ja aivojemme terveyteen.
Muutamia muita ajatuksia: Jos eläisimme ulkoilmaelämää, emme voisi hallita rasituksia joita säätilanne meitä kohtaan kohdistaa. Epämukavuus lämmön ja sateen suhteen on osa luonnollisuutta. Nauti siitä ja anna kehon vahvistua sopeutumishaastein. Jos joudut tilanteisiin missä joudut rasittumaan voimakkaasti tai kantamaan jotain pitkäkestoisesti, siedä sen aiheuttamaa ärsytystä niin kuin olisit metsässä kantamassa isoa saaliseläintä heimollesi. Ei mukavaa, mutta taatusti terveellistä. Älä siis vältä ostoskassien kantamista tai pitkiä etäisyyksiä reppu selässä.
Kävellen liikkuminen on luonnollista. Seisten ja kyykyssä tekeminen on luonnollista. Istuminen tuolilla ei ole. Pyri lisäämään elämääsi sitä, että elät ja toimit ilman pöytiä ja tuoleja. Miksei kotona aamulehteä voi lukea lattialla kyykyssä? Miksi hampaita ei voi harjata kyykyssä? Miksi kotonakin ei voisi olla seisomatasoja joissa toimitaan muutenkin kuin ruokaa tehdessä?
Ihmislaji on kehittynyt päiväntasaajan alueilla joissa vuorokausirytmi on tasainen. Uskon tasaisen vuorokausirytmin terveellisyyteen, mutta tässä asiassa on suuria geneettisiä eroavaisuuksia ihmisten välillä ja sopeutuminen pohjoisiin- ja eteläisiin leveyspiireihin on olennaisesti muuttanut vuorokausirytmiämme. Pääasia, että omassa henkilökohtaisessa leporytmissä on tasaisuutta vuorokauden suhteen.
Tässä mainitsin vain joitain ajatuksia liittyen luonnolliseen terveyteen. Teema on iso ja kaikkia koskettava. Koin tarpeelliseksi kirjoittaa tämän kaiken eräänlaisena julkilausumana työni taustoista, sillä tekemäni kehotyöskentely tapahtuu laajemmassa viitekehyksessä, jossa taustalla vaikuttaa ihmisyys ja kehityspolkumme vaikutteet. Jokaisen ajankohtaisen ongelman taustana on tämä moniulotteinen elämäntilanteemme nykymaailmassa, jossa elämämme nyt, jossa vaikuttaa koko lajimme historia kehomme ja mielemme tavoissa ja tottumuksissa.