Osteopatia on noin 150-vuotta vanha käsillä tehtävä hoitomuoto. Sen kehitti lääkäri Andrew Taylor Still Yhdysvalloissa. Osteopatia rakentuu kahden keskeisen periaatteen varaan: 1. Keho on terveyteen pyrkivä itsesäätyvä mekanismi ja 2. Rakenne ja toiminta ovat vuorovaikutussuhteessa.

Jokaisella osteopaatilla on oma tyylinsä käsitellä kehoa, sillä osteopatiassa on hyvin monia erilaisia tekniikoita ja tavoiteltu päämäärä voidaan saavuttaa monella tavalla. Osa tekniikoista on hyvin kevyitä ja pinnallisia ihon koskettamisen kautta välittyviä, ja toiset voimakkaampia kuten esimerkiksi selkärangan nivelistölle tehtävät manipulaatiot. Käytettävät tekniikat valitaan potilaan tarpeiden mukaan, sekä kuunnellen potilaitten mieltymyksiä hoidon suhteen. Päämääränä on auttaa kehoa toimimaan sen hetkisellä parhaalla mahdollisella tavalla. Osteopaatti pyrkii tukemaan kehon luontaista pyrkimystä olla vapaa kivuista ja vaivoista nestekiertoa elvyttäen ja asentotuntoa ohjaten, sekä mahdollisia liikerajoituksia avaten. Keskeistä on oivaltaa, että keho tekee varsinaisen parantumisen työn, osteopaatti toimii avustajana tilanteissa missä kehon omat voimavarat ovat rajoittuneet tai jokin vaiva on liian voimakas.

 Osteopatialla voidaan hoitaa kaikkia tuki- ja liikuntaelimistön vaivoja. Hoitoa voidaan tehdä akuuteissa ja kroonisissa vaivatilanteissa. Riippuen vaivan luonteesta hoitosarja on muutama kerta tai pidempi. Osteopatiaa voidaan käyttää myös terveyttä ylläpitävänä hoitona, vaikka kerran kuussa.