Alaselkäkipu on usein pitkäkestoinen ja monisyinen vaiva. Akuutin vaivan syitä voi olla lihasten venähdykset tai lievät repeämät ja tulehdusperäiset prosessit pehmytkudoksissa. Tämän tyyppisen vaivan voi saada itselleen innostuttuaan jostain fyysisestä tekemisestä hieman liikaa suhteessa omaan kuntotasoon. Tyyppiesimerkkejä vastaanotolla ovat pitkän tauon jälkeen aloitettu vanha rakas kilpaurheilulaji jolloin ensitreenit ovat olleet aivan liian voimakkaita, tai marjojen/sienien poimimisen tai puutarhanhoidon mania syksyisin tai keväisin. Nopeasti tullut voimakas rasitus ylittää pehmytkudosten uusiutumiskyvyn ja tulee lieviä vaurioita. Vaurioitunut kudos on kipeä, syntyy tulehdusta paranemisprosessin osana ja selkä kipeytyy. Tämmöiset vaivat saattavat pelästyttää, mutta tyypillisesti vaiva menee ohi muutamassa viikossa.
Varsin toisenlainen tilanne on välilevyperäisissä vaivoissa. Vaivat syntyvät usein pitkäkestoisen rappeutumisen seurauksena. Ikääntyminen on yksi tekijä, mutta isossa roolissa on myös elämäntapa eli istuminen, liikkumattomuus, ylipaino jne. Karkeasti vaivat voisi jakaa pullistumiin ja repeämiin, joista repeämä on usein kivuliaampi. Välilevyvaivan oireet saattavat ilmentyä yhtäkkiä tai pikkuhiljaa, mutta vaivan aiheuttavat syyt ovat usein olleet osana elämää jo hyvin pitkän aikaa.
Mikä tekee välilevyperäisistä vaivoista vaikeita sietää on niiden pitkäkestoisuus. Usein on odotettavissa 3-6kk prosessi, jopa parin vuoden prosessi riippuen tilanteesta. Välilevyvammoissa ei ole oikein olemassa mitään hokkupokkus-konstia jolla asian saisi poistumaan. Kipua voi lievittää hoidoin ja lääkkein, mutta prosessi ottaa oman fysiologian saneleman aikansa. Onkin juuri välilevyvaivojen parissa joissa huomaa parhaiten monien ihmisten hyvin mekanistisen suhtautumisen omaan kehoonsa. He odottavat jotain "nappia" josta painaa kipu pois. "Nappi" voi olla kemiallinen eli lääke, tai mekaaninen eli jokin manuaalinaksautus tai jopa leikkaus. Tietoisuus siitä, että kehossa ei ole "nappia" tämmöiseen tilanteeseen, vaan on vain luotettava kehon itseparanemisvoimaan ja tuettava sitä, on monelle vaikea kasvun paikka.
Kärsivällisyys on asian ytimessä. Eikä mikä vain kärsivällisyys vaan myönteisen, itseä hellivän ja lämmöllä ajattelevan optimistisen mielentilan ylläpito. Pelon ja katastrofiajattelun poistaminen arkiajattelusta on hyvin tärkeää. Voisikin jopa todeta, että välilevyvammoissa pään sisällä tapahtuu keskeisimmät prosessit, ja selässä sen rinnalla. Välilevyvammat paranevat kyllä omalla tavallaan. Kehoon tulee luottaa ja helliä itseä sopivasti, eikä jäädä pelkäämään pahinta, vaan liikkua kivun rajoissa uskoen parantumiseen.